Olen itse Tuomarinkartanon treenien vakikävijä nyt taas Turon kanssa ja täytyy kyllä myöntää että parannettavaa olisi paljon. Itse treenareissa ei puolestaan ole mitään huonoa sanottavaa, päinvastoin, todella asiantuntevaa henkilökuntaa ja hyviä neuvoja saa niitä kysyessään! Kovasti kiitoksia kaikille siellä vapaaehtoisesti työtä tekeville!!!

Nyt kuitenkin olen kiinnittänyt huomiota esim. siihen seikkaan että koppiharjoittelua tehdään radan ulkopuolella toisten koirien vouhkatessa siinä vieressä! Miten ihmeessä tähän on päädytty? Osaako joku vastata? Tämä on todella vaikeaa etenkin heikompiviettistä koiraa treenatessa (Turo onkin oikein erityisen vaikea tapaus josta kuitenkin toivon vielä juoksijan kuoriutuvan) joka häiriintyy muista koirista ja siitä hälinästä mikä siellä vallitsee kun ihmiset odottavat vuoroaan. Toinen erittäin huono puoli tässä on se että jos pentu pääsee vieheeltä karkaamaan muiden koirien sekaan voi syntyä todellinen vaaratilanne! Vinttarit noin yleensä ovat toki todella ystävällisiä ja avoimia mutta sekaan mahtuu myös pelokkaita, arkoja ja agressiivisiakin yksilöitä joten mitä jos pentu karkaa tällaisen koiran luo ja saakin sitten läksytyksen oiken hammasten kera?

Muistan että aikaisemmin myös käsivetolaitteella vedettiin radan sisäpuolella eli siellä oikealla juoksuradalla missä koira tulevaisuudessa sitten juoksee. Jokainen meni radalle omalla vuorollaan ja portti kiinni!! Sinne eivät tulleet muut treenaajat sähläämään ja yhtäaikaa touhuamaan.

Toinen seikka mikä hieman häiritsee on se että kuinka epämääräistä treenijärjestely on jos ajattelee ihan ensikertalaista ja aloittelevaa vinttikoiraharrastajaa. Eilenkin maanantaitreeneissä ohjeistin monta kyselijää sille pienelle muovikipolle joka oli treenikoppien vieressä keskellä nurmikkoa. Itsekkään en sitä meinannut ensin löytää. Miksei vaikkapa jo portilla voisi olla selkeät ja yksinkertaiset toimintaohjeet numerolapuista ym. järjestelyistä että aloittelijatkin pääsisivät hyvillä mielin heti mukaan touhuun. Jos paikalla ei ole jotakuta tuttua niin kyllä on hankalaa ekaa kertaa treeneihin tulla! Itse olen saanut upean tuen kasvattajalta ensimmäisen koirani eli Pasin treenaamisessa, se oli ja on ihan ainutkertaisen upea juttu! Mahtava nähdä miten Marjaana jaksaa vuodesta toiseen neuvoa kädestä pitäen meitä aloittelijoita!

Tämä nyt on tällaista pohdintaa mutta mielestäni kehittämisen paikkoja on monta HVK:n teeneissä. 

Kaikille oikein mukavaa treenailua niin pentujen kuin jo kokeneempienkin juoksijoiden kanssa!   Pikkuhiljaa kehittämällä ja kehittymällä hyvä tulee!!

Saimme vihdoin Pasin kauden avattua ja tänä vuonna se tapahtui (Kesälesken iltajuoksujen mentyä Tuomarinkartanolla sateen vuoksi mönkään.) GRL:n puolella Turun Metsämäessä. Tämä oli siis ensimmäinen startti tämän liiton kilpailuissa ja nappiinhan se meni Pasin voittaessa oman lähtönsä hienolla juoksulla. Kyseessä oli Lempimuona Cupin ensimmäinen osakilpailu ja matkana oli 325 m. Taival taittui aikaan 21:43 s. GRL: kisaraportti.

Itse juoksu sujui Pasilta  muuten oikein hyvin mutta lähtösuoralla poika haki taas linjan sisältä ulkoradalle. Tämä johtui varmasti uuden radan aiheuttamasta epävarmuudesta ja kohteliaisuudesta muita juoksijoita kohtaan Galleriassa on Jonna Parosen ottamia kuvia jossa tuo ulos kaartaminen näkyy hyvin. Kova on poika kuitenkin kirimään kaarteessa kun reilun voiton sitten lopulta otti! Pasin juoksuvideo.

Turkuun saimme matkaseuraksi Katin ja Iidan, joka olikin hyvä kun ensikertalaisena kaivattiin hieman opastusta. Kiitoksia vielä mukavasta seurasta!

Meidän Frille ja morsionsa Koru saivat kaikkiaan 10 poikasta Jos joku on kiinnostunut mukavasta ja helppohoitoisesta lemmikkipallerosta niin otahan yhteyttä.

Pari viikkoa sitten kävimme Turon kanssa ekassa virallisessa pentunäyttelyssä. Kyseessä oli PetExpo Helsingin Messukeskuksessa ja täytyy kyllä hattua nostaa kaikille ahkerasti koiranäyttelyitä kiertäville! Kyllähän oli ahdistava paikka väenpaljouksineen ja myyntikojuineen. Kun kaiken kukkuraksi meidän tuomari oli 1,5 tuntia aikataulusta jäljessä niin kyllä siinä hiki kohosi otsalle ja poskia punotti. Turo lisäksi oli tosi levoton mutta itse kehäesiintyminen meni mielestäni näin ensikertalaiselta varsin mallikkaasti.

Suurta menestystä emme saavuttaneet mutta arvostelu oli oikein hyvä. Voiton veivät tällä kertaa hemaisevat neiti-italiaanot

”Kookas uros, toivoisin hieman pidemmän pään. Oikein kannetut korvat. Riittävä kaulan pituus. Lapa saisi olla viistompi. Hyvä runko ja ylälinja. Lantio saisi olla jyrkempi. Vielä hyvin huolimattomat etuliikkeet. Hyvä luusto ja käpälät.”

 

Turo ja siskonsa Sara

Olimme viime lauantaina toista kertaa maneesitreeneissa Kerkkoossa ja voi hitsi että jäi hyvä mieli. Hyvä mieli siitä että sai taas tavata tätä mukavaa sökövintti-porukkaa, syödä pääsiäismunia, juoda kahvia ja seurata koirien temmellystä mutta ennen kaikkea siitä että Turo ajoi viehettä niin hienosti! Olin varautunut jälleen siihen että poikaa saisi maaritella pupujahtiin mutta vielä mitä! Tässä pari Marjaanan ottamaa kuvaa Turosta tuo hurja vieheenkiilto silmissä!

 

Pasi oli mammanpoika

Odotettavissa perheenlisäystä

 

Susa-Erma’s Frito ja Teljänneito (Arja Myllylä)

Olimme eilen Pasin ja Turon kanssa Kerkkoossa Tukkilan tilan maneesilla juoksutreeneissä. Paikalla oli melko liuta Sökövinttiläisiä ja oikein onnistunut keikka kaikin puolin Turo-turriainenkin sai maistaa ekaa kertaa kunnon viehettä. Ei syttynyt palo pupun perään kertaheitolla mutta tästä on hyvä aloitella. Laitan tähän pari keikalta otettua kuvaa. Eka kuvan on ottanut Jukka Laiho ja alemmat Marjaana Siltanen.

Huh, nyt se on valmis. Ensimmäinen itse neulottu haalari Turolle! Erään italiaanofoorumilaisen hyvien ohjeiden mukaan tein ja sovituksia tuli varmaankin useampi kymmenen mutta olen lopputulokseen melkoisen tyytyväinen. Ainoat vaikeudet tulevat tuon italiaanon kurvikkuuden kanssa kun haalarista pitäisi saada kuitenkin suht napakka joka pysyy paikallaan. Vatsakappaletta kaventaessa ongelmaksi tuli tuo että kyljistä villis nousi melko ylös vaikka päättelin vain jokusen silmukan vatsan alla. Toisaalta haalari istuu nyt niin hyvin että pissaaminen onnistuu varmasti. Lisäksi noita lahkeita olisi ehkä voinut jatkaa vielä pidemmiksi ja teinkin ne yksi oikein yksi nurin joustimella jolloin ovat napakammat ohuissa tikkujaloissa

Lankana käytin Sandness Alfa -lankaa joka on tähän tarkoitukseen tosi hyvää, tarpeeksi paksua että tulee nopeasti valmista kun selkäni jumittuu ja kipuilee pitkien neulontasessioiden jälkeen.

Seuraava värikkäämpi lanka onkin jo odottamassa ja ajattelin jatkaa värkkäilyäni etteivät kaikki tuossa haalarissa käyttämäni kikat unohdu.

Tänään ruokatunnilla päätin hieman kotikonstein mittailla meidän nuorimmaista. Merkitsin häkin pinnaan punaisella tussilla viivan 38 senttimetrin korkeudelle ja Turo siihen viereen seisomaan. Hmm, taitaa poika kasvaa yli mitan vaikka kuinka “laatikossa” pitäisi, ei auta. Nippanappa oli siinä hieman alle 38 cm. Painoa Turolla on nyt 6 kg ja ikää tämän kuun lopulla puoli vuotta

Onpas ollut napakat pakkaskelit! Monen koiraystävän blogeissa on viime aikoina ollut runsaasti ulkoilu- ja reippailupainotteisia tarinoita ja oikein ihmettelenkin että eikös tämä hippettiväki muuta teekkään kun samoilee Nuuksioissa, Luukeissa, Haltialoissa ynnä muissa metsiöissä? Noh, kyllähän mekin touhuillaan paljon ulkosalla, pääosin kylläkin viime aikoina ovat tapahtumat painottuneet omaan “takametsään” jonka lähitienoon muut ulkoilijat jo kiertävät kaukaa tietäen siellä häärävään lauma täysin pitelemättömiä petoja. Muutenkin täällä böndellä riittää noita samoilumaastoja ihan kävelyetäisyydellä kotiovesta, mm. Herculeksen kuntoilupolku. Mitäpä jos tehtäisiin joku sunnuntai treffit Herculeksen hiihtomajan parkkipaikalle? Makkaranpaistopaikkaa siellä tosin ei taida olla mutta sellainen löytyy kyllä tuolta Haikon kartanolta

Eilinen loppiaispäivä sujui meilläkin melko liikunnallisissa merkeissä. Aamupäivällä ulkoiltiin siellä “takametsässä”, iltapäivällä mamma jumppaili itsensä ihan puuhkuksiin ja illalla vielä luisteltiin kylän kaukalossa ja jahdattiin kiekkoja.

Turon jalan parantuminen jatkuu tasaisesti, viikko sitten saimme luvan poistaa tukisiteen ja tikit ja teinkin sen itse kotosalla. Siteen poiston jälkeen olen sitten sydän kurkussa seurannut jätkän rallaamista ja eihän siinä oikein muu auta kuin toivoa vain ettei uutta tapaturmaa satu. Asuntoa on kyllä muokattu turvallisempaan suuntaan ja eliminoitu mahdollisia vaaranpaikkoja. Pian pitäisi tilaamani Dog Tornadokin saapua