Kun aikoinaan italiaanopentua etsiskelin, mielessä oli totta kai harrastuskoira etupäässä rata- ja maastojuoksuun mutta toki myös näyttelykehiin. Näyttelykärpänen ei ollut tuolloin vielä puraissut ja Pasin kanssakin kävimme vain kerran virallisessa näyttelyssä sen valionarvoon vaadittavan EH –maininnan hakemassa. Ratajuoksulinjaiset whippetithän eivät juuri näyttelykehissä menesty mikä on kovin sääli koska mikäpä muu olisi upeampi ilmestys kuin juoksemaan luotu ja oikeasti vahvalla vietillä varustettu, näöllään metsästävä tuulennopea koira? Noh, Pasin näyttelymenestystä nyt on turha murehtia, radoillehan nämä ratalinjaiset on tarkoitettu ja siellä sitä on nyt menestyksekkäästi kisattu jo kolmatta kautta.

Vaan minne on kadonnut italiaanoilta tuo sama vahva metsästysvietti? Pasin kanssa ratajuoksun treenaaminen on aina mennyt kuin itsestään enkä tätä viettiasiaa ja sen voimakkuutta ole tullut ennen miettineeksi sen kummemmin. Whippetit ylipäätään ovat kovin viehevarmoja ja helppoja opettaa juoksemaan sen perässä. Töitä ei tarvitse tehdä niska limassa, oikeasti! Ani harvoin radoilla tulee vastaan koiraa joka ei olisi suostunut tuon rättipupun perässä juoksemaan, ihan näin äkkiseltään ei tule yhtään tapausta mieleen. Mutta italiaanojen kanssa on ihan eri sävelet. Nyt Turon kanssa treenatessa ovat mielessä käyneet kaikki mahdolliset keinot joilla koiran saisi innostumaan rätti-perkeleestä mutta toistaiseksi ei mikään ole tuonut asiaan edistystä. Ainoastaan kotona kotipihalla ja meidän takametsässä poika ajaa tassuviehettä ja pikkurättiä ja tappaa tehokkaasti. Tämänkin Turo tekee italiaanomaiseen tapaan ”näytösluontoisesti” tyyliin katsoppa äippä miten tämä TEKOpupu kuolee”. Ihan kuin se todellakin tajuaisi että mitä perhanan itua on tappaa tätä jo kuollutta rättiä? Annappa oikea kani nenän eteen niin jo hoituu

En voi kieltää harmitustani Turon tilanteesta Kyllähän minä italiaanon hankkiessani tiesin että ne eivät välttämättä ole yhtä helppoja opettaa vieheen perään kuin whippetit ja ongelmia voi hyvinkin tulla. En kuitenkaan odottanut omalle kohdalleni ihan näin haastavaa tapausta. Tällä hetkellä häilyn ihan siinä luovuttamisen ja ”yritetään nyt vielä” rajamailla. No oikeasti ei me vielä tätä sinnikkyyttä lopeteta mutta Tuomarinkartanon ratatreenit jäävät meidän osaltamme nyt joksikin aikaa väliin. Touhumme alkaa saada jo melko koomisia piirteitä joten saa tämä yleisön viihdyttäminen toistaiseksi jäädä. Seuraavat aseet ovat käsivetolaite sekä perinteinen ongenvapatreeni. Radalla moottorivieheen perässä kokeillaan seuraavan kerran varmaankin vasta ensi keväänä.

Mutta jos tästä nyt jotain positiivista voi hakea niin töitä on ainakin tehty, treeneissä on ravattu autonrenkaat kuumina ja treenarikin joutunut juoksuradalla juoksemaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin

Kyllä tämä harmitus tästä taas ohi menee vaikka nyt tuntuukin jokseenkin epätoivoiselta.

Viime sunnuntaina 26. päivä heinäkuuta täytti meidän musta tikkujalkamme täyden yksi vuotta. Sankari sai muutaman edelliseltä päivältä jääneen extranakin ja me ihmisjäsenet söimme raparperikakkua ja vaniljakastiketta. Niin se vuosi vain vierähti ja on kyllä ollut tapahtumarikas kaikkine jalkapoikki-äksidentteineen päivineen. Suuri persoonallisuus Turosta on kehkeytynyt, ei voi kuin ihmetellä ja ihailla italiaanon sielunmaisemaa. Se on nimittäin ihan omanlaisensa maailma se

***************

Tiistaina 28. päivä vein Turon vuosihuoltoon ja rokotuksia saamaan. Tuo reissu toikin sitten hieman ikävämmän yllätyksen tullessaan. Eläinlääkäri totesi Turolla sivuäänen sydämessä. Pari päivää meni murehtiessa kunnes saimme ajan HauMau -eläinlääkäriasemalle Helsinkiin Taru Kangasniemen tutkittavaksi. Asiakaspalvelu kyseisellä klinikalla oli huippuystävällistä ja lääkärin toiminta erittäin asiantuntevaa ja ammattitaitoista. Taru Kangasniemellä on pitkä kokemus sydäntutkimuksista ja hänellä on ollut runsaasti myös vinttikoirapotilaita. Tutkimus oli perusteellinen (kuuntelu ja ultraääni) ja diagnoosi lyhennettynä seuraavanlainen:

Turolla on sydämen sivuääni: systolinen 3/6. Sydämen ultraäänitutkimuksessa todetaan lievästi koholla oleva keuhkovaltimovirtaus (Pa Vmax 1,7 m/s), mikä viittaa lieväasteiseen keuhkovaltimoahtaumaan (pulmonaalistenoosi). Muu sydäntutkimus on normaali: mitään sekundaarimuutoksia ei ole kehittynyt. Sydän ei ole laajentunut, läppävuotoja ei ole. Ennuste vaikuttaa hyvältä.

Ts. Turolla on synnynnäinen keuhkovaltimon ahtauma eli pulmonaalistenoosi. Tässä ahtaassa kohdassa veri virtaa hieman nopeammin, josta aiheutuu sydänkuunteluun sydämen etuosaan vasemmalle puolelle sivuääni. Itse sydän on täysin normaali ja terve. Vaiva on niin lievä että mitä suurimmalla todennäköisyydellä siitä ei tule olemaan Turon elämään minkäänlaista vaikutusta. Harrastella saa aivan normaalisti ja kisatakin jos sinne asti joskus päästään   Joskus tämä vaiva saattaa aiheuttaa sydämeen rasitusvaikutusta mutta Turon tapauksessa ahtauma on niin lievä että huolissaan ei tarvitse olla. Syy siihen miksi sivuääni alkoi kuulua vasta tässä vaiheessa on yksinkertaisesti se, että  koiran ja sydämen pitää kasvaa ensin yli puolen vuoden jonka jälkeen ääni alkaa vasta kuulua.

Kyllä oli mamma huojentunut tämän diagnoosin saatuamme, olin jo pelännyt vaikka sun mitä vakavampaa!

Tässä aika yksinkertainen ja lyhyt artikkeli koirien tyypillisimmistä sydänsairauksista: Seppo Lamberg – Koiran sydänsairaudet

 

Pääsimme Turon kanssa hieman syvemmälle tutustumaan italiaanopiireihin kun Helsingissä Tuomarinkartanolla järjestettiin perinteinen Sicin Club Show. Tämä tilaisuus oli järjestetty vinttikoirien erikoisnäyttelyn yhteyteen ja oli luonteeltaan epävirallinen. Kaikki oli kuitenkin aivan kuin virallisessa näyttelyssä, joten meille näytelmiä hieman vieroksuneille tuo oli oiva tilaisuus kartuttaa kokemuksia ja taitoja kehäkiemuroissa. Mukana olivat myös Turon äiti Sima (Mirondan Carissima), täti Coco (Mirondan Casilda) sekä sisko Sara (Mirondan Decima). Lisäksi paikalta löytyi myös hieman kaukaisempiakin sukulaisia kiivettäessä sukupuuta ylöspäin. Itse päivä oli pelkkää auringonpaistetta ja kotiintuomisiksi olikin sitten kärventynyt nahka Turon kehäesiintyminen meni taitoihimme nähden oikein hyvin ja ruotsalainen tuomari kertoili Turosta seuraavaa:

Isokokoinen uros. Hyvin kaunis pää. Tummat, suuret, täyteläiset silmät. Hyvä vyötärö. Hienot korvat. Kaunis ylälinja. Pitkä hieno häntä. Aavistuksen ulospäinkiertyneet etutassut. Hyvä rintakehän syvyys. Hienot takakulmaukset, liikkuu melko hyvillä askelilla. Saa arvostelun H koon vuoksi.

Eli eipä sitä oikein parempaa arvostelua olisi voinut enää toivoa. Koon suhteen tämä ruotsalaistuomari oli jyrkkä, ruotsissa on kuulemma muutenkin hyvin tiukkaa koon suhteen ja yleensä kaikki koirat mitataan näyttelyissä.

Oli siis todella onnistunut päivä, Mirondan -porukalla teimme kehän laidalle oman leirin ja päivän päätteeksi saimme vielä maistella aitoa shamppanjaa Hirmuisen mukava päivä!

Tässä on tapahtunut aikalailla kaikenlaista sitten viime blogipäivityksen joten taidanpa tehdä oman mielenikin virkistämiseksi oikein ranskalaiset viivat ja hieman kerrata tapahtumia: – Pasin kausi alkoi valtavan hyvin ja debyytti GRL:n puolella lupasi todella kovaa vauhtia, iloitsin siitä että poika oli nyt elämänsä kunnossa ja todennäköisesti koko uran upein kausi edessä. Vaan kuinkas sitten kävikään… – 3. kesäkuuta juostiin Kesälesken iltakisa Tuomarinkartanolla mutta kisa meni aivan mönkään vesisateen takia. Pasin lähtöä odoteltiin ja odoteltiin ja viimein matkaan päästyään hyytyi viehe maalisuoralle sillä seurauksella että koko joukkoa johtanut Pasi sai kisatoverit äkkijarrutuksessa selkäänsä. Tuosta selvittiin onneksi ilman että teki kipeää ja vahingosta viisastuneena päätin että kartano ja vesisade eivät ole hyvä yhdistelmä.

- Tiistaina 16. kesäkuuta päätin viedä Pasin treeneihin jotta poika saa kerrankin juosta yksin ilman kuonokoppaa ja antaa pupullekkin kunnon selkäsaunan. Hyvillä mielin kopitin Pasin todeten samalla että no onpas pitkäksi päästetty radan nurmi. Liekö sitten siitä ruohon pituudesta vai Pasin hurjasta kunnosta johtuen tuli poika ekaan mutkaan niin lujaa että meinasi mennä nurin. Pasi meni ihan poikittain yrittäessään pysyä kiskolla ja vieheeltä hakiessani totesin että nyt ei ole kaikki kohdallaan, Pasi ontui Kotona sitten totesin vasemman etutassun kahden sisimmän varpaan nivelten turvonneen ja seuraavana aamuna niissä oli mojovat mustelmat. Yksi pahimmista peloista oli toteutunut, varpaat olivat nyrjähtäneet niin että nivelsiteet olivat revähtäneet. Tätä ei kukaan haluaisin kilpurilleen tapahtuvan Pasi sai varvasvaivaan tulehduskipulääkekuurin sekä sairaslomamääräyksen. Harmitus oli sitten ihan mielettömän iso :´(

- 4. heinäkuuta juostiin Kartanolla W-H:n ratamestaruus jossa Pasi oli ylikorkeiden puollustava mestari. Koska varvas oli oireeton ja hyvin parantunut niin päätin että osallistutaan monien ystävien varoitteluista huolimatta, niin kova polte oli radalle takaisin. Jälkikäteen totesin tämän suureksi virheeksi, varpaat nyrjähtivät uudelleen ja samassa kohdassa, 350 metrin ekassa kurvissa (joka muuten kartanolla on tosi jyrkkä). Ensiavun ja usean harmituksenkyyneleen jälkeen ilmoitin Pasin loukkaantuneeksi ja keskeytimme kisan. Harmitus oli tässä vaiheessa jo ihan valtava :´( Että olikin pitänyt lähteä kokeilemaan!

Nyt tuosta varpaan toisesta revähtämisestä on kulunut kaksi viikkoa ja Pasi on taas ennallaan eli jalka ei oireile mutta keskivarpaan keskinivel on edelleen suurempi kuin toisen etutassun vastaava varvas. Edessä on nyt pitkä sairasloma ja on mahdollista että Pasia ei tällä kaudella enää radoilla nähdä. Katsotaan nyt kesää eteenpäin ja kuntoutetaan jalkaa. Sen verran varovaiseksi kuitenkin tulin tuosta omasta mokastani että nyt siis parannellaan ja kunnolla. Ensi kaudella sitten kokeillaan vielä kertaalleen laittaa top10 -listoja järjestykseen ennen veteraanikautta. Ajatella, siitä on jo reilu 4 vuotta kun Pasi Sökövintistä meille kotiutui! Miten nämä vuodet kuluvat näin äkkiä? Alusta asti on Pasi ollut täyden kympin whippet!!

Olen itse Tuomarinkartanon treenien vakikävijä nyt taas Turon kanssa ja täytyy kyllä myöntää että parannettavaa olisi paljon. Itse treenareissa ei puolestaan ole mitään huonoa sanottavaa, päinvastoin, todella asiantuntevaa henkilökuntaa ja hyviä neuvoja saa niitä kysyessään! Kovasti kiitoksia kaikille siellä vapaaehtoisesti työtä tekeville!!!

Nyt kuitenkin olen kiinnittänyt huomiota esim. siihen seikkaan että koppiharjoittelua tehdään radan ulkopuolella toisten koirien vouhkatessa siinä vieressä! Miten ihmeessä tähän on päädytty? Osaako joku vastata? Tämä on todella vaikeaa etenkin heikompiviettistä koiraa treenatessa (Turo onkin oikein erityisen vaikea tapaus josta kuitenkin toivon vielä juoksijan kuoriutuvan) joka häiriintyy muista koirista ja siitä hälinästä mikä siellä vallitsee kun ihmiset odottavat vuoroaan. Toinen erittäin huono puoli tässä on se että jos pentu pääsee vieheeltä karkaamaan muiden koirien sekaan voi syntyä todellinen vaaratilanne! Vinttarit noin yleensä ovat toki todella ystävällisiä ja avoimia mutta sekaan mahtuu myös pelokkaita, arkoja ja agressiivisiakin yksilöitä joten mitä jos pentu karkaa tällaisen koiran luo ja saakin sitten läksytyksen oiken hammasten kera?

Muistan että aikaisemmin myös käsivetolaitteella vedettiin radan sisäpuolella eli siellä oikealla juoksuradalla missä koira tulevaisuudessa sitten juoksee. Jokainen meni radalle omalla vuorollaan ja portti kiinni!! Sinne eivät tulleet muut treenaajat sähläämään ja yhtäaikaa touhuamaan.

Toinen seikka mikä hieman häiritsee on se että kuinka epämääräistä treenijärjestely on jos ajattelee ihan ensikertalaista ja aloittelevaa vinttikoiraharrastajaa. Eilenkin maanantaitreeneissä ohjeistin monta kyselijää sille pienelle muovikipolle joka oli treenikoppien vieressä keskellä nurmikkoa. Itsekkään en sitä meinannut ensin löytää. Miksei vaikkapa jo portilla voisi olla selkeät ja yksinkertaiset toimintaohjeet numerolapuista ym. järjestelyistä että aloittelijatkin pääsisivät hyvillä mielin heti mukaan touhuun. Jos paikalla ei ole jotakuta tuttua niin kyllä on hankalaa ekaa kertaa treeneihin tulla! Itse olen saanut upean tuen kasvattajalta ensimmäisen koirani eli Pasin treenaamisessa, se oli ja on ihan ainutkertaisen upea juttu! Mahtava nähdä miten Marjaana jaksaa vuodesta toiseen neuvoa kädestä pitäen meitä aloittelijoita!

Tämä nyt on tällaista pohdintaa mutta mielestäni kehittämisen paikkoja on monta HVK:n teeneissä. 

Kaikille oikein mukavaa treenailua niin pentujen kuin jo kokeneempienkin juoksijoiden kanssa!   Pikkuhiljaa kehittämällä ja kehittymällä hyvä tulee!!

Saimme vihdoin Pasin kauden avattua ja tänä vuonna se tapahtui (Kesälesken iltajuoksujen mentyä Tuomarinkartanolla sateen vuoksi mönkään.) GRL:n puolella Turun Metsämäessä. Tämä oli siis ensimmäinen startti tämän liiton kilpailuissa ja nappiinhan se meni Pasin voittaessa oman lähtönsä hienolla juoksulla. Kyseessä oli Lempimuona Cupin ensimmäinen osakilpailu ja matkana oli 325 m. Taival taittui aikaan 21:43 s. GRL: kisaraportti.

Itse juoksu sujui Pasilta  muuten oikein hyvin mutta lähtösuoralla poika haki taas linjan sisältä ulkoradalle. Tämä johtui varmasti uuden radan aiheuttamasta epävarmuudesta ja kohteliaisuudesta muita juoksijoita kohtaan Galleriassa on Jonna Parosen ottamia kuvia jossa tuo ulos kaartaminen näkyy hyvin. Kova on poika kuitenkin kirimään kaarteessa kun reilun voiton sitten lopulta otti! Pasin juoksuvideo.

Turkuun saimme matkaseuraksi Katin ja Iidan, joka olikin hyvä kun ensikertalaisena kaivattiin hieman opastusta. Kiitoksia vielä mukavasta seurasta!

Meidän Frille ja morsionsa Koru saivat kaikkiaan 10 poikasta Jos joku on kiinnostunut mukavasta ja helppohoitoisesta lemmikkipallerosta niin otahan yhteyttä.

Pari viikkoa sitten kävimme Turon kanssa ekassa virallisessa pentunäyttelyssä. Kyseessä oli PetExpo Helsingin Messukeskuksessa ja täytyy kyllä hattua nostaa kaikille ahkerasti koiranäyttelyitä kiertäville! Kyllähän oli ahdistava paikka väenpaljouksineen ja myyntikojuineen. Kun kaiken kukkuraksi meidän tuomari oli 1,5 tuntia aikataulusta jäljessä niin kyllä siinä hiki kohosi otsalle ja poskia punotti. Turo lisäksi oli tosi levoton mutta itse kehäesiintyminen meni mielestäni näin ensikertalaiselta varsin mallikkaasti.

Suurta menestystä emme saavuttaneet mutta arvostelu oli oikein hyvä. Voiton veivät tällä kertaa hemaisevat neiti-italiaanot

”Kookas uros, toivoisin hieman pidemmän pään. Oikein kannetut korvat. Riittävä kaulan pituus. Lapa saisi olla viistompi. Hyvä runko ja ylälinja. Lantio saisi olla jyrkempi. Vielä hyvin huolimattomat etuliikkeet. Hyvä luusto ja käpälät.”

 

Turo ja siskonsa Sara

Olimme viime lauantaina toista kertaa maneesitreeneissa Kerkkoossa ja voi hitsi että jäi hyvä mieli. Hyvä mieli siitä että sai taas tavata tätä mukavaa sökövintti-porukkaa, syödä pääsiäismunia, juoda kahvia ja seurata koirien temmellystä mutta ennen kaikkea siitä että Turo ajoi viehettä niin hienosti! Olin varautunut jälleen siihen että poikaa saisi maaritella pupujahtiin mutta vielä mitä! Tässä pari Marjaanan ottamaa kuvaa Turosta tuo hurja vieheenkiilto silmissä!

 

Pasi oli mammanpoika

Odotettavissa perheenlisäystä

 

Susa-Erma’s Frito ja Teljänneito (Arja Myllylä)