22.8. juostiin Tampereen kaupissa GRL:n SM finaali johon Pasi lähti niukkaakin niukemmalta ykkössijalta hienosti onnistuneen alkueräjuoksun johdosta. Finaalia varten tsempattiin, venyteltiin ja hierottiin lihaksia eli tehtiin kaikki voitava parhaan mahdollisen vauhdin ja vetreyden saavuttamiseksi. Voi veljet että mua taas jännitti. Koirat koppeihin, kopin ovet kiinni ja viehe liikkeelle. Veräjä auki ja kaikki kuusi finalistia kuin tykin suusta vieheen perään. Pasilla hyvä lähtö mutta Jykellä vieläkin räjähtävämpi ja edellisvuoden mestari kiihdytti samantien kärkeen. Pasin heikko puoli on aina ollut kaarrejuoksu sekä sisältä ohitus ja poika nuorina päivinään tekikin monen monituiset hienot kiritykset kärkeen ulkorataa pitkin. Kovaa vääntöä käytiin ja maaliin tulojärjestys oli Jykke, Iippe ja Pasi. Hienosti pokkasi Pasi siis SM pronssia!!! Koko sydämelläni toivoin Pasille sitä uran huipennusta eli kirkkainta mitalia mutta kyllä se vaan nopein koira voitti. Iippe-Icepower rynni hopealle nuoruuden innolla sekä mahtavilla lihaksillaan ja suurella massallaan. On siinä upea tiikeripaita! Kaiken kaikkiaan kisapäivä oli huippuhauska Antero Mertarannan selostuksin höystettynä.

28.8. järjesti Sökövintin väki näytteenotto ja tutkimustilaisuuden tuomarinkartanolla. Nämä ovat tosi hienoja ja kullanarvoisia juttuja, kiitokset Marjaana vielä tästä vaivannäöstä! Pasilta otettiin bully-testi, joka lähetettiin jenkkeihin tutkittavaksi. Tulokset tulevat varmaan parin kuukauden sisään.

5.9. juostiin Turun Metsämäen greyhoundstadionilla GRL:n kisat joissa Pasi otti osaa Nopuri-cup –osakilpailuun. Pasi oli lähdössään kolmas ajalla 21:64 (325 m). Nuoret pojat pistivät Pasin silmät täyteen hiekkaa mutta hienosti taisteltiin loppuun saakka ja aikakin oikein hyvä. Pasi nappasi tästä kaksi pistettä jolla päästiin kolmen viikon päästä juostavaan finaaliin.

Kisajärjestelyt olivat ihan huippuhyvät, jo ennalta oli tiedossa lähtölistat, kellonajat, manttelit ja lähtökopit. Näillä järjestelyillä olo kisapaikalla oli mukavaa ja lähdöt etenivät joutuisasti. Olen muutenkin todella tyytyväinen GRL:n meininkiin, siellähän koirat juoksevat vain ja ainoastaan yhden lähdön per päivä eli koirat eivät rasitu ylenmäärin eivätkä kisat veny turhan pitkään. Lisäksi palkinnot jaetaan heti jokaisen lähdön jälkeen joten loppuun ajoitettu erillinen palkintojenjako ei sekään venytä päivää.

Pasin lähtö oli numero kymmenen, lähtökoppi oli ykkönen ja manttelikin siis näin ollen ykkönen Pasi sai mielestäni melko hyvän lähdön ja ampaisi heti kärkeen liki kiskoa. Jykä ja Icepower olivat haastavimmat kilpakumppanit ja melko kylkimyyryä meni tämä kolmikko melkein maaliin asti. Pasilla kuitenkin tällä kertaa kunto oli kovin ja Pasi nappasikin ykköspaikan viikon päästä käytävään finaaliin!!! Olin ihan hurjan tyytyväinen pojan suoritukseen joka oli tasan 23 sekuntia ja matkana oli siis 350 m. Jännä finaali on tiedossa viikon päästä

Alkuerässä Pasi oli ykkönen mutta muissa erissä mentiin niin lujaa että Pasi jäi tällä kertaa B-finaaliin. Toista aikajuoksua en edes harkinnut tällaisella helteellä (enkä itseasiassa muutenkaan) juoksuttavani. Kyllähän siellä niitäkin kohlopäitä riitti jotka juoksuttivat koiriaan läkähdyksiin asti (noiden tampioiden on ainakin minulle ihan turha tulla väittämään ajattelevansa mitään muuta kuin itseään!). B-finaalissa Pasi hieman paransi aikaansa ja tuli hienosti kakkosena maaliin

Kuuma mutta ihana päivä mukavassa porukassa!!

Nyt alkaakin sitten juhannuksen vietto, huomenaamulla suuntaamme mökille meren rannalle

Hyvinkäällä oli hieno päivä eilen: Pasi aloitti kisaamisen radoilla taas kokonaisen vuoden kestäneen sairasloman jälkeen. Viime kauden alkuun napsahti varvas rikki ja sen ollessa juoksukisoissa melko oleellinen kapistus, oli edessä pitkä toipuminen. Toipuminen sujui hyvin ja jo viime syksyn koekierros Hyvinkäällä osoitti että normaalijuoksulla jalka kestää. Nyt sitten vaan sormet ja varpaat ristiin ettei mitään liukastumisia ym. horjahteluja kisoissa tule, silloin varmaankin on edessä tämän ikävän varpaan eliminoiminen.

Pasi siis eilen Hyvinkäällä – 280 m aikaan 18,13 s. Varvas kesti ja kunto oli kohdallaan

*Koputetaan puuta!*

Kyllä tämä Pasin urheiluvamma on pakottanut ajattelemaan näitäkin asioita hieman eri tavalla. Ei voi koiran terveyttä ja suorittamiskykyä pitää itsestäänselvyytenä vaan niitä on arvostettava ja vaalittava tarkkaan ja huolellisesti! Terve ja ehjä koira maalissa on se asia numero yksi.

Vaan minne on kadonnut italiaanoilta tuo sama vahva metsästysvietti? Pasin kanssa ratajuoksun treenaaminen on aina mennyt kuin itsestään enkä tätä viettiasiaa ja sen voimakkuutta ole tullut ennen miettineeksi sen kummemmin. Whippetit ylipäätään ovat kovin viehevarmoja ja helppoja opettaa juoksemaan sen perässä. Töitä ei tarvitse tehdä niska limassa, oikeasti! Ani harvoin radoilla tulee vastaan koiraa joka ei olisi suostunut tuon rättipupun perässä juoksemaan, ihan näin äkkiseltään ei tule yhtään tapausta mieleen. Mutta italiaanojen kanssa on ihan eri sävelet. Nyt Turon kanssa treenatessa ovat mielessä käyneet kaikki mahdolliset keinot joilla koiran saisi innostumaan rätti-perkeleestä mutta toistaiseksi ei mikään ole tuonut asiaan edistystä. Ainoastaan kotona kotipihalla ja meidän takametsässä poika ajaa tassuviehettä ja pikkurättiä ja tappaa tehokkaasti. Tämänkin Turo tekee italiaanomaiseen tapaan ”näytösluontoisesti” tyyliin katsoppa äippä miten tämä TEKOpupu kuolee”. Ihan kuin se todellakin tajuaisi että mitä perhanan itua on tappaa tätä jo kuollutta rättiä? Annappa oikea kani nenän eteen niin jo hoituu

En voi kieltää harmitustani Turon tilanteesta Kyllähän minä italiaanon hankkiessani tiesin että ne eivät välttämättä ole yhtä helppoja opettaa vieheen perään kuin whippetit ja ongelmia voi hyvinkin tulla. En kuitenkaan odottanut omalle kohdalleni ihan näin haastavaa tapausta. Tällä hetkellä häilyn ihan siinä luovuttamisen ja ”yritetään nyt vielä” rajamailla. No oikeasti ei me vielä tätä sinnikkyyttä lopeteta mutta Tuomarinkartanon ratatreenit jäävät meidän osaltamme nyt joksikin aikaa väliin. Touhumme alkaa saada jo melko koomisia piirteitä joten saa tämä yleisön viihdyttäminen toistaiseksi jäädä. Seuraavat aseet ovat käsivetolaite sekä perinteinen ongenvapatreeni. Radalla moottorivieheen perässä kokeillaan seuraavan kerran varmaankin vasta ensi keväänä.

Mutta jos tästä nyt jotain positiivista voi hakea niin töitä on ainakin tehty, treeneissä on ravattu autonrenkaat kuumina ja treenarikin joutunut juoksuradalla juoksemaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin

Kyllä tämä harmitus tästä taas ohi menee vaikka nyt tuntuukin jokseenkin epätoivoiselta.

***************

Tiistaina 28. päivä vein Turon vuosihuoltoon ja rokotuksia saamaan. Tuo reissu toikin sitten hieman ikävämmän yllätyksen tullessaan. Eläinlääkäri totesi Turolla sivuäänen sydämessä. Pari päivää meni murehtiessa kunnes saimme ajan HauMau -eläinlääkäriasemalle Helsinkiin Taru Kangasniemen tutkittavaksi. Asiakaspalvelu kyseisellä klinikalla oli huippuystävällistä ja lääkärin toiminta erittäin asiantuntevaa ja ammattitaitoista. Taru Kangasniemellä on pitkä kokemus sydäntutkimuksista ja hänellä on ollut runsaasti myös vinttikoirapotilaita. Tutkimus oli perusteellinen (kuuntelu ja ultraääni) ja diagnoosi lyhennettynä seuraavanlainen:

Turolla on sydämen sivuääni: systolinen 3/6. Sydämen ultraäänitutkimuksessa todetaan lievästi koholla oleva keuhkovaltimovirtaus (Pa Vmax 1,7 m/s), mikä viittaa lieväasteiseen keuhkovaltimoahtaumaan (pulmonaalistenoosi). Muu sydäntutkimus on normaali: mitään sekundaarimuutoksia ei ole kehittynyt. Sydän ei ole laajentunut, läppävuotoja ei ole. Ennuste vaikuttaa hyvältä.

Ts. Turolla on synnynnäinen keuhkovaltimon ahtauma eli pulmonaalistenoosi. Tässä ahtaassa kohdassa veri virtaa hieman nopeammin, josta aiheutuu sydänkuunteluun sydämen etuosaan vasemmalle puolelle sivuääni. Itse sydän on täysin normaali ja terve. Vaiva on niin lievä että mitä suurimmalla todennäköisyydellä siitä ei tule olemaan Turon elämään minkäänlaista vaikutusta. Harrastella saa aivan normaalisti ja kisatakin jos sinne asti joskus päästään   Joskus tämä vaiva saattaa aiheuttaa sydämeen rasitusvaikutusta mutta Turon tapauksessa ahtauma on niin lievä että huolissaan ei tarvitse olla. Syy siihen miksi sivuääni alkoi kuulua vasta tässä vaiheessa on yksinkertaisesti se, että  koiran ja sydämen pitää kasvaa ensin yli puolen vuoden jonka jälkeen ääni alkaa vasta kuulua.

Kyllä oli mamma huojentunut tämän diagnoosin saatuamme, olin jo pelännyt vaikka sun mitä vakavampaa!

Tässä aika yksinkertainen ja lyhyt artikkeli koirien tyypillisimmistä sydänsairauksista: Seppo Lamberg – Koiran sydänsairaudet

Isokokoinen uros. Hyvin kaunis pää. Tummat, suuret, täyteläiset silmät. Hyvä vyötärö. Hienot korvat. Kaunis ylälinja. Pitkä hieno häntä. Aavistuksen ulospäinkiertyneet etutassut. Hyvä rintakehän syvyys. Hienot takakulmaukset, liikkuu melko hyvillä askelilla. Saa arvostelun H koon vuoksi.

Eli eipä sitä oikein parempaa arvostelua olisi voinut enää toivoa. Koon suhteen tämä ruotsalaistuomari oli jyrkkä, ruotsissa on kuulemma muutenkin hyvin tiukkaa koon suhteen ja yleensä kaikki koirat mitataan näyttelyissä.

Oli siis todella onnistunut päivä, Mirondan -porukalla teimme kehän laidalle oman leirin ja päivän päätteeksi saimme vielä maistella aitoa shamppanjaa Hirmuisen mukava päivä!

Tässä on tapahtunut aikalailla kaikenlaista sitten viime blogipäivityksen joten taidanpa tehdä oman mielenikin virkistämiseksi oikein ranskalaiset viivat ja hieman kerrata tapahtumia: – Pasin kausi alkoi valtavan hyvin ja debyytti GRL:n puolella lupasi todella kovaa vauhtia, iloitsin siitä että poika oli nyt elämänsä kunnossa ja todennäköisesti koko uran upein kausi edessä. Vaan kuinkas sitten kävikään… – 3. kesäkuuta juostiin Kesälesken iltakisa Tuomarinkartanolla mutta kisa meni aivan mönkään vesisateen takia. Pasin lähtöä odoteltiin ja odoteltiin ja viimein matkaan päästyään hyytyi viehe maalisuoralle sillä seurauksella että koko joukkoa johtanut Pasi sai kisatoverit äkkijarrutuksessa selkäänsä. Tuosta selvittiin onneksi ilman että teki kipeää ja vahingosta viisastuneena päätin että kartano ja vesisade eivät ole hyvä yhdistelmä.

- Tiistaina 16. kesäkuuta päätin viedä Pasin treeneihin jotta poika saa kerrankin juosta yksin ilman kuonokoppaa ja antaa pupullekkin kunnon selkäsaunan. Hyvillä mielin kopitin Pasin todeten samalla että no onpas pitkäksi päästetty radan nurmi. Liekö sitten siitä ruohon pituudesta vai Pasin hurjasta kunnosta johtuen tuli poika ekaan mutkaan niin lujaa että meinasi mennä nurin. Pasi meni ihan poikittain yrittäessään pysyä kiskolla ja vieheeltä hakiessani totesin että nyt ei ole kaikki kohdallaan, Pasi ontui Kotona sitten totesin vasemman etutassun kahden sisimmän varpaan nivelten turvonneen ja seuraavana aamuna niissä oli mojovat mustelmat. Yksi pahimmista peloista oli toteutunut, varpaat olivat nyrjähtäneet niin että nivelsiteet olivat revähtäneet. Tätä ei kukaan haluaisin kilpurilleen tapahtuvan Pasi sai varvasvaivaan tulehduskipulääkekuurin sekä sairaslomamääräyksen. Harmitus oli sitten ihan mielettömän iso :´(

- 4. heinäkuuta juostiin Kartanolla W-H:n ratamestaruus jossa Pasi oli ylikorkeiden puollustava mestari. Koska varvas oli oireeton ja hyvin parantunut niin päätin että osallistutaan monien ystävien varoitteluista huolimatta, niin kova polte oli radalle takaisin. Jälkikäteen totesin tämän suureksi virheeksi, varpaat nyrjähtivät uudelleen ja samassa kohdassa, 350 metrin ekassa kurvissa (joka muuten kartanolla on tosi jyrkkä). Ensiavun ja usean harmituksenkyyneleen jälkeen ilmoitin Pasin loukkaantuneeksi ja keskeytimme kisan. Harmitus oli tässä vaiheessa jo ihan valtava :´( Että olikin pitänyt lähteä kokeilemaan!

Nyt tuosta varpaan toisesta revähtämisestä on kulunut kaksi viikkoa ja Pasi on taas ennallaan eli jalka ei oireile mutta keskivarpaan keskinivel on edelleen suurempi kuin toisen etutassun vastaava varvas. Edessä on nyt pitkä sairasloma ja on mahdollista että Pasia ei tällä kaudella enää radoilla nähdä. Katsotaan nyt kesää eteenpäin ja kuntoutetaan jalkaa. Sen verran varovaiseksi kuitenkin tulin tuosta omasta mokastani että nyt siis parannellaan ja kunnolla. Ensi kaudella sitten kokeillaan vielä kertaalleen laittaa top10 -listoja järjestykseen ennen veteraanikautta. Ajatella, siitä on jo reilu 4 vuotta kun Pasi Sökövintistä meille kotiutui! Miten nämä vuodet kuluvat näin äkkiä? Alusta asti on Pasi ollut täyden kympin whippet!!