Olimme eilen Pasin ja Turon kanssa Kerkkoossa Tukkilan tilan maneesilla juoksutreeneissä. Paikalla oli melko liuta Sökövinttiläisiä ja oikein onnistunut keikka kaikin puolin Turo-turriainenkin sai maistaa ekaa kertaa kunnon viehettä. Ei syttynyt palo pupun perään kertaheitolla mutta tästä on hyvä aloitella. Laitan tähän pari keikalta otettua kuvaa. Eka kuvan on ottanut Jukka Laiho ja alemmat Marjaana Siltanen.

Huh, nyt se on valmis. Ensimmäinen itse neulottu haalari Turolle! Erään italiaanofoorumilaisen hyvien ohjeiden mukaan tein ja sovituksia tuli varmaankin useampi kymmenen mutta olen lopputulokseen melkoisen tyytyväinen. Ainoat vaikeudet tulevat tuon italiaanon kurvikkuuden kanssa kun haalarista pitäisi saada kuitenkin suht napakka joka pysyy paikallaan. Vatsakappaletta kaventaessa ongelmaksi tuli tuo että kyljistä villis nousi melko ylös vaikka päättelin vain jokusen silmukan vatsan alla. Toisaalta haalari istuu nyt niin hyvin että pissaaminen onnistuu varmasti. Lisäksi noita lahkeita olisi ehkä voinut jatkaa vielä pidemmiksi ja teinkin ne yksi oikein yksi nurin joustimella jolloin ovat napakammat ohuissa tikkujaloissa

Lankana käytin Sandness Alfa -lankaa joka on tähän tarkoitukseen tosi hyvää, tarpeeksi paksua että tulee nopeasti valmista kun selkäni jumittuu ja kipuilee pitkien neulontasessioiden jälkeen.

Seuraava värikkäämpi lanka onkin jo odottamassa ja ajattelin jatkaa värkkäilyäni etteivät kaikki tuossa haalarissa käyttämäni kikat unohdu.

Tänään ruokatunnilla päätin hieman kotikonstein mittailla meidän nuorimmaista. Merkitsin häkin pinnaan punaisella tussilla viivan 38 senttimetrin korkeudelle ja Turo siihen viereen seisomaan. Hmm, taitaa poika kasvaa yli mitan vaikka kuinka “laatikossa” pitäisi, ei auta. Nippanappa oli siinä hieman alle 38 cm. Painoa Turolla on nyt 6 kg ja ikää tämän kuun lopulla puoli vuotta

Onpas ollut napakat pakkaskelit! Monen koiraystävän blogeissa on viime aikoina ollut runsaasti ulkoilu- ja reippailupainotteisia tarinoita ja oikein ihmettelenkin että eikös tämä hippettiväki muuta teekkään kun samoilee Nuuksioissa, Luukeissa, Haltialoissa ynnä muissa metsiöissä? Noh, kyllähän mekin touhuillaan paljon ulkosalla, pääosin kylläkin viime aikoina ovat tapahtumat painottuneet omaan “takametsään” jonka lähitienoon muut ulkoilijat jo kiertävät kaukaa tietäen siellä häärävään lauma täysin pitelemättömiä petoja. Muutenkin täällä böndellä riittää noita samoilumaastoja ihan kävelyetäisyydellä kotiovesta, mm. Herculeksen kuntoilupolku. Mitäpä jos tehtäisiin joku sunnuntai treffit Herculeksen hiihtomajan parkkipaikalle? Makkaranpaistopaikkaa siellä tosin ei taida olla mutta sellainen löytyy kyllä tuolta Haikon kartanolta

Eilinen loppiaispäivä sujui meilläkin melko liikunnallisissa merkeissä. Aamupäivällä ulkoiltiin siellä “takametsässä”, iltapäivällä mamma jumppaili itsensä ihan puuhkuksiin ja illalla vielä luisteltiin kylän kaukalossa ja jahdattiin kiekkoja.

Turon jalan parantuminen jatkuu tasaisesti, viikko sitten saimme luvan poistaa tukisiteen ja tikit ja teinkin sen itse kotosalla. Siteen poiston jälkeen olen sitten sydän kurkussa seurannut jätkän rallaamista ja eihän siinä oikein muu auta kuin toivoa vain ettei uutta tapaturmaa satu. Asuntoa on kyllä muokattu turvallisempaan suuntaan ja eliminoitu mahdollisia vaaranpaikkoja. Pian pitäisi tilaamani Dog Tornadokin saapua

 

Vuoden 2008 viimeiset viikot ovat meillä (minulla) menneet melko lailla Turo-Töppöstä hoidellessa. Sunnuntai-iltana 14.12. meillä koettiin nimittäin melkoiset sydämentykytykset kun pikkuriiviön vasen etujalka napsahti poikki.

 

Olo on ollut tapauksesta lähtien kovin kehno. Se oli sellainen ihan arkinen tilanne jossa minä kyllä valitettavasti olin itse osasyyllisenä. Olin nimittäin talomme eteisessä käsissäni isojen koirien ruokakupit ja olin viemässä niitä paikoilleen. Turo on ihan hurja tyyppi hyppimään ja hyppi siinä mua vasten ja yritti siis kurkotella kupeille. Minä sitten kävelin eteenpäin ja työnsin Turoa polvella pois edestä. Sitten vain kävi niin että Turo hyppäsi ja minä työnsin samaan aikaan jonka seurauksena Turo menetti tasapainonsa, teki voltin taaksepäin ja tuli holtittomasti vasen etujalka edellä maahan. No lopputuloksen voi arvata Menin melko lailla paniikkiin ja soitin samantien päivystävälle eläinlääkärille. Hän suositteli että jalka kuvataan heti ja leikataan tietysti mahdollisimman pikaisesti. Helsingin Herttoniemessä on viikonloppuisinkin päivystävä eläinlääkäriasema Hertta jonne me sitten mentiin. Turo rauhoitettiin ja kipulääkittiin ja jalka kuvattiin. Vasemmasta etujalasta olivat napsahtaneet siististi poikki molemmat luut eli radius ja ulna, suurinpiirtein siitä keskeltä jalkaa. Eläinlääkäri asetteli jalkaa parempaan asentoon sekä laittoi lastan ja siteen ja saimme samantien ajan Vihtiin Kai Skutnabbin leikattavaksi ma-aamuksi klo 9.00. Sinne sitten suunnattiin heti aamusta ja leikkaus meni oikein hyvin. Turon jalka korjattiin metallilevyllä joka kiinnitettiin kuudella ruuvilla ja sidottiin tukisiteeseen. Sidettä tuli sitten pitää 3 viikkoa jonka jälkeen alkaa jalan varovainen kuntoutus. Mukaan saimme antibioottikuurin sekä nestemäistä kipulääkettä.

 

Ensimmäinen viikko meni tosi hyvin ja Turo oli pian oma pirteä, iloinen itsensä. Ihan ekat päivät tapauksen jälkeen menivät runsaan unen merkeissä johtuen varmaankin rauhoituksesta ja kipulääkkeestä. Olen todella iloinen että heti ihan pikkupennusta asti totutimme Turon olemaan häkissä. Nyt se on häkissä hirmu hienosti ja tykkää olla siellä, on sellainen turvallinen paikka. Ulkoilut suoritetaan hihnassa, pari ekaa päivää kinkkasi kolmella jalalla mutta pian alkoi varata painoa jo lastoitettuun jalkaan eikä aikaakaan kun jalan kanssa jo juostiin. Ulos mentäessä virittelin siteen päälle pienen muovipussin sekä sen päälle koiran tossun, jollaisia olin ostanut aikoinaan Pasille kun sillä tuli anturaan haava.

 

Viikko leikkauksesta pakkasin Turon jälleen autoon ja ajelimme ekalle kontrollikäynnille Vihtiin. Siellä Kai rauhoitti Turon, avasi sidepaketin ja tarkisti jalan kunnon. Kaikki oli ok ja uusi puhdas side vaihdettiin tilalle. Tyypille pieni herätyspiikki ja autoon omaan koppaan viltin alle jatkamaan unia. Ohjeeksi sain että 10 päivän päästä voi siteen ja tikit poistaa. Tässä vaiheessa aloin jo pikkuhiljaa uskoa että ehkä tämä vielä tästä kääntyy parhain päin, olo alkoi siis hieman helpottaa.

 

Nyt leikkauksesta on kulunut jo melkein kolme viikkoa ja eilen poistin siteen itse ja napsin myös tikit pois sekä puhdistin haavan. Tässä kohtaa huomasin myös ilokseni sen että minulle on ilmeisesti sattunut melkoisen harvinaislaatuinen italiaano joka tykkää vedestä Siteen poiston jälkeen nimittäin vein Turon lämpimään suihkuun ja pesin sen sekä suihkuttelin jalan haavaa. Kaveri suorastaan nautti näistä toimenpiteistä!

 

Kaiken kaikkiaan tämä sattumus-tapahtumus on ollut melkoisen opettavaa aikaa. Ekaa kertaa olen joutunut hoitamaan oikeasti sairasta koiraa ja arkijuttuja kotona piti miettiä ja järjestellä eri tavalla jotta kaikilta lisä-äksidenteiltä vältyttäisiin. Ongelmallista tämä onkin ollut sillä tämänikäisen villin pennun aloillaan pitäminen on melkoinen haaste. Nyt olenkin yrittänyt haalia sieltä sun täältä kokoon kaikenlaisia aivojumppajuttuja joilla saisi sitä yleistä riekkumista hieman vähennettyä. Komplikaatioita ei toistaiseksi ole tullut lukuun ottamatta jalan turpoamista aina välillä jonka johdosta olen joutunut sidettä useaan otteeseen raottelemaan ja löysäilemään.

 

Uutena juttuna tämän myötä on meille Turon kanssa tullut arkiseksi puuhaksi mukavat kahdenkeskiset korttelilenkit, joka siis tarkoittaa sitä että yhdessä hihnaillaan yhden tai kahden korttelin ympäri ja jos kaikki nyt sitten menee hyvin niin jatketaan tätä rutiinia pikkuhiljaa laajentaen jotta jalka kuntoutuisi ja paranisi mahdollisimman hyvin.

 

Huh!!

Toivottavat: Laura & Pasi ja Turo-Tilliäinen

Viime sunnuntai vierähti minulla ja Pasilla Helsingin messarissa Voittaja 2008 –näyttelyssä jossa saimme kunnian edustaa Whippet Harrastajia. Emäntä jutteli ihmisille mukavia ja Pasi toimi esittelykoirana (lähinnä nukkuen ja luita järsien). Ständillä oli myös toinen koira, ihana näyttelylinjainen tyttönen MistiQ –kennelistä oman mammansa kanssa. Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein töitä rotujärjestölle ja täytyypi sanoa että ei ollut ollenkaan hassumpaa. Aika vierähti hurjan nopeasti ihmisten kanssa turistessa ja WH:n tuotteita myydessä. Tuttuja pyörähti myös siinä meidän ständillä jutustelemassa. Täytyy ehdottomasti ottaa uusiksi joku kerta kun mahdollisuuksia tulee. Totesin myös sen seikan että tällaiset näyttelyt ja tapahtumat ovat oiva tilaisuus täydentää tarvikevarastoja ja Pasille tarttuikin mukaan uusi hihna Hollolan nahkapajan kojusta sekä Bucaneron upea brassailupanta. Lisäksi tilasin nahkapajalta samalla Pasille y-valjaat joita olen jo pitkään etsiskellyt. Nyt on sitten tulossa ihan mittojen mukaan tehdyt, tyylikkään mustat nahkavaljaat Onneksi minulla oli tilipäivä vasta seuraavana päivänä joten ihan koko omaisuuttani en voinut laittaa haisemaan

Oman ständivuoron päätyttyä kävin vielä moikkaamassa italiaano -kehän laidalla tuttuja, siellä oli tullut kovasti menestystä. Onnittelut vielä tätäkin kautta Pikkuneidin Tiramisulle käyttövalioarvosta!

 

Kävimme tänään pellolla  juoksuttamassa koiria ja harjoittelemassa hieman taas valokuvaamista.

OIKEIN RAUHALLISTA JA MUKAVAA ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ KAIKILLE YSTÄVILLE!

Jahas, on vierähtänyt viime bloggauksesta sen verran aikaa (kisakausi se taisi loppua jo aaaajat sitten…) että on varmaankin korkea aika kertoa viimeisimmät kuulumiset

 

Meillä ollaan Turo-riiviön saapumisen jälkeen elelty melkoisen täysipainoista pentuarkea kaikkine muine hässäköineen. Hienosti edennyt pentuilu katkesi pariksi viikoksi kun Mamma ja Pappa lennähtivät lomareissulle Thaimaaseen ja Turo sekä Pasi pääsivät omien kasvattajiensa iloksi touhuamaan. Turo vietti kaksi hoitoviikkoa Hyvinkäällä Mirondan kennelissä kavereinaan kolme iloista italiaanoleidiä sekä kaksi upeaa greyhoundia. Hienosti tuo lomahoitojakso meni ja Turo sai paljon kehuja reippaudestaan. Kiitoksia vielä Elinalle ja muille hoitojoukoille!! Pasi puolestaan vietti kaksiviikkoisensa Sökövintin kennelissä ja taisi saada hoitajansa melkoisen hyvin kiedottua pikkuvarpaansa ympärille Kiitoksia vielä kerran Marjaana, Wanda, Sissi ja Exo sekä tietysti Markkiksen lauma hyvästä hoidosta!!! Luottavaisin mielin saimme lomailla kun tiesimme että koiralapsoset ovat parhaassa hoidossa

 

 

 

—————————————————————

 

Nyt on Porvooseen saapunut sitten vihdoin talvi kevyellä puolen metrin lumikerroksella ja meillä koirat tietysti aivan hervottoman innoissaan! Tai lukuun ottamatta Turoa joka on haistellut ja maistellut lunta mutta todennut sen sitten melkoisen riemuisaksi tuttavuudeksi! Paksuun hankeen on kiva kahlata ja tehdä tarpeet kun pissa ei roisku kintuille vaan suhahtaa jonnekin hangen uumeniin Kylmäähän tuo valkoinen pöperö on joten parien lumisukellusten jälkeen on parempi karata takaisin sisälle laittamaan palttoota päälle tai sitten mahdollisesti mamman ja papan sänkyyn peiton alle ennen kuin kukaan ehti huomata että Turo oli ulkona ollutkaan

 

Nyt on sitten kisakausi purkissa! Viime lauantaina kisattiin Tuomarinkartanolla kauden viimeiset vinttikoiraliiton kilpailut perinteisen Team Racen merkeissä. Pasi oli kutsuttu HVK:n ykkösjoukkueeseen ja kisakavereina olivat Sökö (Sökövintin Öhman), James (Sökövintin BS-James) sekä Maxwin Deemax. Viime vuonna mukana joukkueessa oli Pasin sisko Nuppu (Sökövintin JX-Beatrix) mutta tällä kertaa Nuppu oli jäänyt kotiin hoitelemaan hiljattain syntynyttä pentuettaan. Kisa meni Pasin osalta täydellisesti nappiin ja voitot tuli molemmista lähdöistä aivan huippuajoilla. Ensimmäisenä juostiin 350 metriä joka onnekkaasti saatiin juostua juuri ennen sadekuuroa ja nurmen kastumista. Tämän vuoksi Pasi oli ainoa 23 sekunnin alittaja tällä matkalla. Sateen alettua alkoi viehelaitekkin temppuilla ja toinen lähtö jouduttiin uusimaan. Onneksi sade kuitenkin taukosi pian, nurmi alkoi olla jo tosi liukas ja muutama koira taisi siellä liukastuakkin. Toinen startti oli 280 metrin matkalla joka ei paremmin olisi sekään voinut mennä, Pasi voitti lähdön tehden oman uuden HURJAN ennätyksensä 18,10 s!! Tällä ajalla jäi Jykkekin vapisemaan, jes!! No leikki leikkinä mutta kyllä tätyy myöntää että makealta tuntui

Kaikenkaikkiaankin kisa meni hyvin myös muilla joukkuetovereilla ja HVK sijoittui kokonaiskisassa hienosti toiseksi! Saimme hienot palkinnot ja kotiinviemisiksi saimme taas samat pokaalit kuin viime vuonnakin eli Iltalehden -kiertopalkinnon sekä Lonin maljan. Toinen tuli muistaakseni kisan nopeimmalle ja toista en muista, oliko se kisan nopeimmalle urokselle? Joka tapauksessa saamme kaiverruttaa Pasin nimen näihin pyttyihin jo toistamiseen. Eilen katselin niitä ja totesin että vain Pasin isän Juliuksen nimi on pytyissä kahteen kertaan

Hieman haikealta tuntuu jäädä talviteloille, onneksi vielä ensi sunnuntaina päästään pinkaisemaan Hyvinkään makkarajuoksuihin ja näkemään tuttuja ennen pitkän talvitauon alkamista.

Nyt jo kuitenkin haluaisin toivotella kaikille oikein mahtavaa syksyn jatkoa ja talvikautta! Toivottavasti nähdään tässä ennen ensi kautta

Pasin tyylinäyte. Kuva: Jaakko Steenroos

Minäkin harjoittelin taas kuvaamista, muutama otos täällä.