Agilitykisat Janakkalassa

Viime viikonloppuna päätimme lähteä Maijan ja Triccin kaveriksi Janakkalaan agilitykisoihin. Meillä on takana ehkä noin parin kuukauden tauko aksasta lukuunottamatta pieniä täsmätreenejä hallilla tokotreenien yhteydessä. Maisahan starttasi ensimmäiset agikisat tammikuun lopulla omissa Porskin kisoissa. Tuolloin ongelmia aiheutti kepeille karkaaminen sekä keinupelko joka onneksi saatiin sitten selätettyä jälkeenpäin.

Janakkalan kisoilta en varsinaisesti odottanut mitään, tarkoitus oli mennä vain rilluttelemaan ja hakemaan kokemusta. Halli oli tosi hieno, uudehko ja alustana kumirouhenurmi joka osoittautui toooodella nopeaksi. Radat olivat todella kivat ja helpohkot eli sen suhteen ei ollut mitään ongelmia. Ekaan agirataan startattiin melko jännittynein mielin ja ehkä oman hosumiseni vuoksi Maisa tiputti yhden riman jo lähtösuoralla. Tämä jonkin verran sotki omaa keskittymistäni joka näkyi sitten loppuradalla. Kontaktit menivät hyvin ja niihin olin erittäin tyytyväinen. Kepitkin olivat täydelliset, ei  mitään moitittavaa. Yhdeltä hypyltä tuli kielto, joka taaskin omaa syytäni kun en vienyt Maisaa tarpeeksi pitkälle vaan oma liikkeeni tyssäsi liian aikaisin. Tuloksena siis hyvä aika ja 10 virhepistettä!

Toinen agilityrata olikin sitten melkoista draamaa, en haluaisi edes muistella. Itselläkin meni melkoisesti pasmat sekaisin mutta pystyin kumminkin tekemään radan niin etten luulen koiralle jääneen ikäviä muistoja. Voi olla että tuomari ei tykännyt kun otin epäonnistuneet estesuoritukset uusiksi mutta sen ei tässä tapauksessa ollut väliä. Radan ensimmäinen onnettomuuskohta tuli heti alussa mutkaputken jälkeen ollut rengas jonne Maisa ilmeisesti tähtäsi väärin osuen sivutangon ja renkaan väliin. Rengas räsähti rikki ja tyttöraukka jäi hetkeksi kaulastaan kiinni pyörähtänen kuono tulosuuntaan. Säikähdin itse niin paljon että jäin odottamaan renkaan korjausta jonka jälkeen tehtiin uudelleen ja jatkettiin matkaa. Olin varmaan sen verran järkyttynyt ja ehkä Maisakin että loppu rata oli melkoista sählinkiä. Jotenkuten päästiin keinulle asti josta tulikin melko reippaanlainen lentokeinu. Videolta jälkikäteen katsoessa huomasin että Maisa yksinkertaisesti  vain tulee putkesta niin lujaa että keinulle jarruttaessaa se ei osukaan takajaloilla keinulaudalle vaan jalat heittävät reunan yli jolloin koko koira liukuu lautaa pitkin lentäen. Tästä Maisa ei onneksi liikaa säikähtänyt vaan sain sen takaisin laudalle jolloin teimme keinun rauhallisesti uudelleen. Melkoinen tuskanhiki oli otsalla maaliin päästyämme :-O

Viimeinen hyppyrata meni sitten ihan ok mutta vauhtia oli siinäkin niin paljon että kaksi rimaa tippui ja putkelta tuli kieltä.

Omaa ohjaamistani ruodin videoilta myös pitkään ja totesin siellä olleen ihan hyviäkin pätkiä. Meno ei mielestäni ollut sellaista töpöttelevää vaan jopa ajoittain ihan juoksun näköistä. Käsiin on nyt kiinnitettävä erityistä huomiota, nostelen niitä aivan turhaan liian ylös.

Agiradat:

 

Hyppyrata: