Lauantain ahaa-elämyksen innoittamana päätin käydä pikaisesti hallilla ottamassa videolle pätkät meidän seuraamista. Videolla näkee hyvin Maisan pään heilumisen kun se ei oikein tiedä missä olisi hyvä. Pätkissä kuitenkin Maisa tekee koko ajan töitä eli seuraa minua ja liikettäni. Ainoastaan lopun vasemmalle käännöksessä keskittyminen herpaantuu. Ts. olen erittäin tyytyväinen! Luulen että epävarmuus tasoittuu ajan ja kokemuksen myötä ja pää ei ole niin levoton. Myös oma liikkumiseni pitää vielä kuivaharjoitella tasaisemmaksi ja varmemmaksi. 🙂

Maisan seuruu työnteko -kriteerillä

On kyllä pakko sanoa että pidän todella Ansun tyylistä kouluttaa! Minulla on aina hänen treenien jälkeen niin hyvä fiilis. Sain jälleen kerran vastaukset ja varmistuksen jo pitkään mielessäni pyörineisiin kysymyksiin ja nyt on treenaamiseen taas uutta intoa. Ja erityisesti tiedän nyt miten edetä.

Meillä koko koulutuksen yksilöaika meni seuruun ruotimiseen. Kerroin mitä edellisen koulutuskerran jälkeen on tapahtunut  ja tilanne missä ollaan nyt. Pitkäänhän tuntui siltä että Maisan seuruu on mennyt eteenpäin, paikka vahvistunut, koira hoksannut ja erityisesti kontaktin pito parantunut. Nyt kuitenkin viime viikkoina on tullut rutkasti takapakkia ja kontakti on heikentynyt häiriöiden seurauksena melkoisesti.

Tätä nyt sitten purettiin auki lauantain koulutuksessa ja ensimmäistä kertaa joku sanoi minulle ääneen sen mitä olen jo pitkään itsekin miettinyt: Maisa ei ole sellainen koira joka haluaisi tai edes välttämättä pystyisi pitämään katsekontaktia minuun koko ajan. Se on rakenteeltaan ja liikkumistyyliltään sellainen, että en todennäköisesti koskaan tule saamaan sen kuonoa kohti taivasta seuraamisessa. Haaa, no kidding!? Mä koin sellaisen ahaa-elämyksen että oksat pois. Ansu siis kehotti minua miettimään, että haluanko sitä ylipäätään vai riittääkö se, että koira tekee töitä (=seuraa) ilman pää väärällään kulkemista? Tämä tarkoittaa käytännössä sitä että Maisa seuruussa kääntää päätä minua kohti (oikealle) muttei katso suoraan silmiin. Kun se katsoo minua ylös silmiin, se myös edistää. Ja kun nostan itse katsetta ylös eteenpäin, koira todennäköisesti alkaa edistää aina vain enemmän. Ja jos haluaisin tätä silmäkontaktiseuraamista, joutuisin rakentamaan seuruun kokonaan alusta kolmannen kerran ja onnistuminen ei silloinkaan olisi varmaa. Ja todennäköisesti tulisi tuo vahva edistäminen.

Noh, koska väitän tuntevani koirani jo melko hyvin, en siis todellakaan ole valmis yrittämään tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa, aika selvä asia.

Nyt siis jonkinlainen taakka putosi harteiltani, koska kukaan ei ole minulle koskaan sanonut että seuruussa koiran ei välttämättä tarvitse tillittää ohjaajaa silmiin, eihän se käytännössä ole edes mahdollista jos ajatellaan että ohjaajan pitäisi liikkuessa katsoa eteenpäin ;-D

Tulimme siis siihen lopputulokseen että tästä eteenpäin keskityn siihen että Maisa seuraa eli tekee töitä ja heti kun se lopettaa, huomautan ja pysähdyn. Toisin sanoen kun Maisa kääntää päätä muualle tai alkaa kävelemään vain mukana eteenpäin katsoen, puutun asiaan. Ja tätä tehdään paljon ja usein, lyhyitä pätkiä. Kun koira seuraa pidempään ja varmemmin, aletaan ottaa mukaan ulkopuolista häiriötä. Tässä sitten apuohjaajat astuvat mukaan kuvioon lentävien lelujen, äänien, liikkeiden ja muun vastaavan häiriön muodossa. Jos nyt alan ottaa ulkopuolista häiriötä mukaan, menee koira vain enemmän hämilleen koska olen antanut sille liian ristiriitaisia ohjeita. Ristiriita syntyy siitä että olen vaatinut katsekontaktia mutta sallinut myös hetkittäisen ”silmäkulmasta” katsomisen. Nyt jatkossa tuo silmäkulmasta kontaktin pitäminen on siis sallittua, se on Maisalle myös selkeästi mieluisampaa.

Olen myös sortunut seuruuttamisessa turhaan ”seuraa” käskyn hokemiseen eli se pitää jättää pois, pysähtyä ensin, muistuttaa koiraa ja sitten lähteä uudelleen liikkeelle 🙂

Luulen että näillä eväillä voidaan päästä etenemään, olo on niin helpottunut! Ainakin sain uutta toivoa kun olo on taas viime aikoina ollut melko toivoton.

Seuruun lisäksi juteltiin tuosta häiriöherkkyydestä ja paineistumisesta. Ansun ohje oli aikalailla sama kuin Jessican, eli että ei pidä antaa koiran saada tahtoaan läpi, vaan vaatia se tekemään liike vaikka sitten vähän helpotettuna ja runsaammin palkattuna. Jos koira heittäytyy hiekkasäkiksi, asetetaan se määrätietoisesti käsin oikeaan asentoon jos ei muu auta. Tämä siis lempeästi ja määrätietoisesti, ei perkelettä tai saatanaa huutaen ja niskasta roikottaen. Näin koiralle ei jää tilanteesta pahaa mieltä vaan ymmärrys siitä että tietty käytös on epätoivottua eikä sillä pääse luistamaan tilanteesta. Ja toki sitten kun onnistuminen tulee, palkataan runsaasti.

Maisa on siis alkanut nyt viime aikoina paineistua myös paikallaolossa ja yrittää välillä ennen aikaisesti valahtaa makuulle perusasennosta. Paikallamakuussa se myös liimautuu maahan niin tiukasti että se ei välttämättä nouse ekalla käskyllä perusasentoon. Tässä on otettava käyttöön herättely esim. suhisemalla tai maata kevyesti potkimalla tmv. millä koira nostaa pään maasta ja ”herää”. Silloin Maisa nousee kyllä hyvin.

Viime viikolla postilaatikkoon kolahti myös Toko-Häirikkö, jee 😀

Nonih, nyt on jotain kerrottavaa eilisestä 🙂 Ennakkoon ajattelin, että tämä möllitoko tulee olemaan katastrofi koska paikka oli sama missä Maisa noin viikko sitten paineistui jostain ihan älyttömästi. Kaikki sujui kuitenkin tosi hienosti, ainoastaan seuruussa paineistuminen näkyi hieman ja lisäksi koira meinasi parissa kohdassa valua perusasennosta maahan kun liikkeenohjaajan käskytys alkoi. Häiriönsieto oli kuitenkin tällä kertaa paljon parempi ja koira rennompi.

Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin kokonaisuuteen erittäin tyytyväinen, kaikki meni huomattavasti paremmin kuin olin odottanut.

Paikallamakuu

Ei moittimista, ainoastaan tuo Maisan hieman kiero asento ja vinoon jääminen häiritsee minua itseäni, yritän varmasti korjata sitä jollain lailla. Olen myös miettinyt tuota leuan maahan laittamisen tarpeellisuutta. Asentoa kun on vaikea korjata tai ottaa uudelleen koska Maisa kokee sen epäonnistumiseksi ja valahtaa kyljelleen tai mutkalle tmv. Perusasennossa jouduin ottamaan tuplakäskyn joka oli uutta.

Seuruu

En ollut tyytyväinen mutta meni kuitenkin paremmin kuin viikko sitten jolloin Maisa paineistui eikä ottanut kontaktia juuri ollenkaan. Maisa kyllä osaa ja tietää mitä siltä haluan. Jouduin tässä hieman auttamaan ja pitämään kättä lonkan kohdalla. Toisessa täyskäännöksessä koira valahti hieman ja lisäksi edisti muutamassa kohdassa. Tuota edistämistä on nyt alettava työstämään jotta paikka olisi parempi. Toivon vain ettei se vaikuta kontaktiin ja asenteeseen :(- Perusasennoista saatiin kehuja!

Liikkeestä maahan meno

Edisti hieman seuruussa alkupätkällä, napakka maahanmeno ja pysyi hyvin kun kiersin taakse. Kaksoiskäsky perusasentoon nousemisessa, syynä taas paineistuminen. En pidä siitä että Maisa laittaa tässä pään maahan, tekee sen juuri tuon paineistumisen vuoksi.

Luoksetulo

Hyvä vauhti, pysähdys hyvä. Loppu saisi ehkä olla vauhdikkaampi ja jostain syystä tässä alkaa kääntää itseään perusasentoon jo minun edessä vähän sivuun kaartaen. Täytyy ottaa tämä treeniin ja auttaa kädellä suorempaan perusasennon ottamiseen.

Liikkeestä seisominen

Tässä myös seuruussa edistää alkupätkällä. Seisahtuminen tosi hyvä ja napakka, kestää hyvin paikallaan minun taaksekierron, nopea ja hyvä perusasennon otto.

Nouto

Hyvä vauhti kumpaankin suuntaan, ei saanut ekalla yrittämällä kapulaa, kääntyi ja otti sitten. Pyöritteli hieman suussa kapulaa ilmeisesti epävarmuuttaan. Perusasentoon tulo vielä vähän laajalla kaarroksella eli ei osaa vielä sujuvasti kapulan kanssa. Nouto varmasti paranee treenin ja itsevarmuuden myötä. Myös kapulan liikutteluun suussa on alettava kiinnittää huomiota pitoharjoitusten yhteydessä. Olin itse kovin tyytyväinen tähän sillä Maisa on vasta noin viikon ajan osannut koko noutoliikkeen tiputtamatta kapulaa 🙂

Kaukokäskyt

Välimatka oli noin 3 metriä, vaihdot sujuivat erinomaisesti ja napakasti. Itse otin vahingossa ensimmäisessä istumisessa askeleen eteenpäin. Lisäksi toisessa istumaan nousun jälkeen Maisa ennakoi maahanmenon (otin takaisin istumaan ja siitä maahan). Nyt kun olen saanut välimatkaa kasvatettua niin on aika alkaa lisäämään myös asentojen kestoa, erityisesti istumisessa 🙂

Hyppy

Tässä kävi se mitä ennakkoon pelkäsin eli ekalla käskyllä ei hypännyt vaan jäi seisomaan ja kyttäämään. Toisella käskyllä hyppäsi ja istui hyvin. Ennakoi hieman takaisintuloa mutta perusasentoon tulo oli tässä oikein hyvä 🙂

Muita huomioita

Palkkaamattomuus näkyi hieman juuri perusasentojen ottamisessa ja liikkeiden väleissä koska ne venyivät aika pitkiksi kommenttien kirjoittamisesta johtuen. Tämä on möllitokossa ehkä se huonoin puoli. Sain kuitenkin suullisilla kehuilla ja namittomalla/leluttomalla palkalla Maisaa innostettua. Siitä huomaa kuitenkin että odottaa namia tai lelua suullisten kehujen jälkeen. Parin liikkeen väleissä annoin namin perusasennossa ja lopuksi lelupalkka.

Tämä oli tosi hyvä keikka, nyt olen jo hieman varmempi huhtikuun virallista koetta silmällä pitäen!

Huomenna päästää heti reenaamaan lisää kun on SM-ryhmän Ansun vetämät treenit 🙂

Tänään saatiin jonkinlainen läpimurto kaukokäskyjen suhteen kun pääsin yli viiden metrin välimatkaan, jihuu! Maisan kanssa on ollut suurimpana ongelmana se, ettei se oikein palkkaudu tarpeeksi hyvin jotta kehitystä tapahtuisi. Läheltä kaikki sujuu tosi hyvin ja muutaman metrin päästä palkkana toimii sen taakse heittelemäni namit. Kun siitä vielä kasvatan etäisyyttä, eivät lentelevät namit enää toimi mutta tadaa, lentävä tennispallopa toimikin, jes! Pääsin sen avulla tänään viiteen metriin ja ylikin 🙂 Olen kokeillut myös sivulle, eteen ja taakse namipalkkaa mutta jostain syystä Maisa kokee ne liian häiritsevinä. Ihan kuin se ajattelisi että kiusaan sitä, hassu koira. Lelu maassa ei myöskään toimi, silloin kytätään. Mutta lentävällä lelulla mennään nyt toistaiseksi pidemmältä matkalta. Ehkä tässä voisi kokeilla myös ulkoistettua palkkaamista ja kasvattaa etäisyyttä edelleen.

Otettiin myös muutama nouto, jotka sujuvat aina vain paremmin ja paremmin. Maisa oppi kapula suussa sivulle tulon vasta vähän aikaa sitten joten perusasennossa on vielä vähän työstämistä koska Maisa jää kapula suussa hieman liian eteen. Nyt se ei kuitenkaan enää tiputtele kapulaa niin herkästi vaan sille voi antaa uusia käskyjä kapulan kanssa.

Luoksetulon pysäytystä otin myös yhden kerran, kaikki muut suoria luoksetuloja. Maisa ennakoi ja käyttää silmää niin voimakkaasti että pysäytyksiä on tehtävä vain silloin tällöin ja silloin kun se ei tiedä odottaa mitään. Pysähdys on kuitenkin nopea ja jämäkkä, olen tyytyväinen.

Hyppu sujuu myös hyvin, pienenä jännitystekijänä on toisinaan se, että jääkö Maisa paikoilleen kun annan hyppykäskyn? Jos saisi heilauttaa kättä niin ei olisi mitään ongelmaa 😉 Tästä syystä olen pyrkinyt ottamaan paljon perushyppyä ja palkka perään. Maisalla on nyt tullut tavaksi hypätä aika oikealle mutta hakee silti perusasentoon tulon hienosti hypyn kautta.

Tulinpa kirjoittelemaan nämä muistiin ihan siitä syystä että huomenna meillä olisi epävirallinen avo-koe, kääk! Koe on Jessican hallissa joka on Maisalle todella hankala paikka. En odota mitään, jos ei muu auta niin menemme tekemään kunnon treenin ja otan palkat esiin. Olimme SM-ryhmän treeneissä Jessican luona viime viikolla ja Maisa paineistui jostain niin paljon ettei mistään meinannut tulla mitään. Koira meni vain matalaksi ja hiippaili sinne tänne. Tämä on Maisan tapa osoittaa häiriö ja että jokin ympäristössä ylittää sen sietokynnyksen  Saimme kuitenkin hyviä neuvoja asian ratkomiseen ja ihan jo siitäkin syystä on hyvä nyt mennä uudelleen samaan halliin ja samalle ”liikkeenohjaajalle”, jotta mahdollisesti tuo sama reaktio saadaan esiin. Maisaa ei voi käskeä tällaisissa tilanteissa juuri millään lailla vaan iloisesti ja positiivisesti kannustaa yhteistyöhön. En anna sen saada kuitenkaan tahtoaan läpi vaan tavalla tai toisella pyritään pääsemään tästä olotilasta yli. Huomasimme että Maisa palautuu nopeasti joten Jessica arveli että se ehkä osoittaa hieman mieltään tällaisella käytöksellä. Tästä syystä en ole niin kovin huolissani vaikka ikävältä toki tuntui.

Katsotaan miten meidän käy?

Eilen pääsin extempore Purinalle agilitytreeneihin. Pakkasta oli noin -15 astetta mutta se ei menoa haitannut, päinvastoin! Mahtavuutta ❤

Viime lauantaina meillä oli Ansun vetämät SM-ryhmän tokotreenit ja onneksi nyt pääsin mukaan, edelliskerralla meillä oli tuttavien häät joten nämä tehotreenit jäivät meiltä valitettavasti väliin.

Nyt kuitenkin päästiin tositoimiin ja otin meille aiheiksi seuraamisen, noudon sekä luoksetulon pysäytyksen.

Seuruuta ruodittiin ensimmäiseksi ja kerroin meidän taustan sekä treenihistorian. Sitten tehtiin muutamat pätkät ja näytin miten olen treenannut nyt naksun ja ”seuraa” käskyn kanssa. Saimme kovasti kehuja joka lämmitti mieltä tosi paljon. Ihan oikeasti kun seuruun kanssa ollaan tahkottu ja tahkottu niin tuntui todella hyvältä että joku välillä kehui 🙂 Kotiläksyt:

– Runsaasti kontaktitreeniä perusasennossa niin että treenikaveri häiritsee juttelemalla, houkuttelemalla, heittelemällä leluja jne. Kun alkaa sujua ja koira ikään kuin terästäytyy aina häiriön tullessa niin voi siirtyä pieniin liikepätkiin. Häiriötreeniä ei kannata jauhaa loputtomiin mutta sitä kannattaa ottaa kuuriluonteisesti aina silloin tällöin, muistutuksena.

– Kun Maisa kääntää päätä niin kevyt toruminen ja kun korjaa niin kunnon kehu ja palkka. Ei välttämättä heti mutta hetken päästä kun on pitänyt kontaktia jonkun aikaa (muutaman sekunnin).

– Liikkeessä seuraamista voi pidentää ja tehdä samoin kuin edellä eli huomautus ja pysähdytään. Kontaktitonta seuraamista ei kannata jatkaa pitkään. Sitten uusi yritys ja palkka onnistumisesta. Palkkausta kannattaa vaihdella esim. yksi askel, viisi askelta, kolme askelta, seitsemän askelta, yksi askel jne.

 

Nouto:

 

– Samaa mitä ollaan tehtykin mutta pidemmältä matkalta, apuohjaaja vie kapulaa pidemmälle.

– Pitotreenejä aloitetaan pikkuhiljaa esim. niin että kotioloissa pyydetään koiraa nostamaan kapulaan, sanotaan pidä ja palkataan. Tätä pitoaikaa pikkuhiljaa pidennetään.

– Kapula heitetään takaviistoon mistä koiralla on helpoin tulla kapulan kanssa perusasentoon. Yes ja palkka. Pikkuhiljaa kulmaa vaikeutetaan. Jos ei onnistu niin neutraali reaktio ja yritetään uudelleen niin että onnistuu. Palkataan vain onnistuneesta suorituksesta, koira tajuaa pikkuhiljaa mistä kehut ja palkka tulevat.

– Kun pito paranee, teetetään koiralla asioita kapula suussa.

 

Luoksetulon pysäytys:

 

– Tässä oltava tarkkana ettei palkita ennakoimisesta, on tehtävä paljon erilaisia variaatioita treenistä.

– Siivekkeen kierto, eleettömyys, suullinen pysäytyskäsky, sitten vasta kaivetaan palkka esiin ja heitetään.

– Jätetään koira istumaan, lähdetään poispäin juoksemaan kutsuen koiraa. Kun koira on lähes vierellä, käännytään ympäri ja sanotaan seis, palkka välittömästi. Tässä myös oltava tarkka ettei palkata kyttäämisestä tai ennakoinnista. Palkataan välillä ihan vain pelkästä luoksetulosta vierelle.

– Apuohjaaja heittää palkan kun pysäytys onnistuu hyvin.

 

Näitä ei ehditty juuri edes aloittaa kun huomasin Maisalla juoksun alkaneen. Ansun treeneissä toimi vielä tosi hyvin mutta jo pari päivää siitä huomasin samaa keskittymisen herpaantumista kuin ekojen juoksujen aikana. Tosin silloin ekalla kerralla nuo keskittymishäiriöt alkoivat jo pitkästi ennen varsinaista juoksua. Eli onneksi vastaisuudessa huono keskittyminen ajoittunee vain näihin muutamiin viikkoihin. Agilityssa ja flyballissa ei juoksu näy mitenkään, samaa virtaa riittää 😀

 

Tänään meillä oli taas SM -ryhmän treenit ja Nina Frantsin kiemuraiset ratapätkät. Ensin tehtiin rata mustilla palloilla ja sen jälkeen valkoiset neliöt. Ensimmäisessä pätkässä emme päässeet alkua pidemmälle mutta toinen rata saatiin suht kivasti lopulta tehtyä.

Kotiläksyt:

Jenkkikäännös niin että esteelle tullaan vauhdilla mutta käännytään kuitenkin jyrkästi takaisinpäin.

Liikettä rytmittämällä koiran hidastaminen silloin kun ei ehdi koiran edelle.

Takaakierto kaukaa.

Jälleen kerran käteen tuleminen niin että koira katsoo oikeasti myös kättä.

Apuohjaaja palkkaa koiran ennalta-arvaamattomassa kohdassa.

Esteellä vastakädellä koiran pysäyttäminen jonka jälkeen kun koira pysähtyy/hidastaa, annetaan lupa hypätä.

Pidä ohjaus koko ajan päällä ja jatkuvana. Valssissa voi vaikka laittaa käden olkapäälle ohjauskäden vaihtuessa jne.

Here is two videoclips of Maisa’s chute training. I think she takes the ball quite well 🙂

Kulunut viikonloppu oli hyvä hetki kipeytyä 😦 Flunssa veti ventiksi mutta silti perjantaina pelattiin lätkää ja sunnuntaina aksattiin sekä pidettiin ekat treenit flyball -tiimin kesken 🙂 Kivaa oli vaikka tänään kutsuukin sitten lääkäri 😉

SM -treeneissä meillä oli aiheena 3 lyhyttä treenipätkää jotka näkyvät alla. Ekaksi tehtiin keppirataa jonka Maisa selvitti hienosti, ainoastaan minä olin hidasteena, kun en ole ennen ohjannut keppejä osana rataa. En oikein osannut aluksi mutta sitten aloin tajuta ja homma meni huomattavasti paremmin 🙂

Toka setti oli puomitreeniä ja tämä oli Maisalle myöskin eka kerta kun tehtiin sitä osana rataa. Puomin alla oli putki ja ainoastaan ekalla nousulla Maisa kummasteli, ryömi hieman mutta sitten mentiin reippaasti. Huomasimme että alastulolla kiipeä -käsky saa Maisan hidastamaan joten käsky on sanottava vasta ihan lopussa koiran ollessa jo melkein asennossa. Puomin lisäksi tehtiin putki puomi erottelua joka sujui Maisalta hyvin vaikka se kovasti putkista tykkääkin. Se selvästi mietti ja kuunteli koska sain sen jopa käännettyä putkelta pois kun meinasi mennä väärin 🙂

Kolmas ratapätkä oli pientä kiemuraa, teemana takaakierto. Tässä lopulta tuntui että yhteinen sävel löytyi, hieno tunne! Kyllä se vaan niin on että perusvalssit koiran edessä saa sen keskittymään paremmin minuun eikä kaahottamiseen, jes!!

Kotiläksyksi saimme aloittaa säännölliset hyppytekniikkatreenit ja niin aiommekin tehdä pikimmiten. Ajanpuutteen vuoksi emme ole vielä ehtineet 😉