Mirondan Durante
Ihastuin italiaanoihin ikihyväksi eräänä myöhäisenä syysiltana kun mieheni kantoi sylissään minulle ystävänsä pikkuruisen italiaanotytön. Olin laittamassa perheelle päivällistä ja yhtäkkiä pelästyin ihan suunnattomasti pientä rotan näköistä otusta joka ilmestyi viereeni. Taisinpa jopa kiljaista, niin kovasti pelästyin että minkä ihmeen otuksen mieheni on pihalta löytänyt?? Taisi ukko-kulta katua myöhemmin tekostaan sillä siitä lähtien on sydän pamppaillut näille onnettoman kokoisille ja vapiseville minivinttikoirille, jotka tuntuvat oleva heiveröistäkin heiveröisempiä ja maailman riskialtteimpia mutta samalla jotenkin elämää suurempia pikkupakkauksia jotka eivät voisi rakastaa tätä maailmaa enää enempää!
Kohtasipa siis meidän perhettämme tapahtuma nimeltä Turo syyskuun 13. päivä vuonna 2008. Tämä pikimusta lakutoukka oli syntynyt 7 viikkoa aikaisemmin juoksua rakastavien vanhempien rakkauden hedelmänä. Elämä sen jälkeen ei ollut enää entisensä vaan Turo täydensi perhettämme ihanalla luonteellaan ja otti kaikki heti omikseen. Voiko sitä enempää toivoa!
Keväällä ja kesällä 2009 aloimme kovasti treenata myös Turon kanssa ratajuoksua, toivoinhan tästäkin koirastani harrastuskaveria kisoihin. Ei vaan ollutkaan sitten niin yksinkertaista italiaanon opettaminen ja kovien yritysten jälkeen päätin että pidämme pidemmän tauon ja kokeilemme uudelleen kaudella 2010. Keväällä sitten päätin myös leikkauttaa Turon ja nyt tuntuu että ajatukset voisivat jopa kohdistua vieheeseen kaikkien hyvien hajujen sijaan. Pikkuhiljaa katsotaan miten meidän käy 😉
Kausi 2010 ei tuottanut toivomaani tulosta ja lopetimme vieheharjoitukset tuloksettomina mutta silti hyvin mielin. Turolla ei koskaan syttynyt sitä paloa mikä Pasilla oli sisäänrakennettuna jo syntymästä lähtien. Turo oli liian herkkä häiriöille eikä saanut saalisviettiä päälle kuin hetkittäin. Ehkä se oli liian viisas 😉
Me ei jääty kuitenkaan pitkäksi ajaksi tätä suremaan vaan Turon kanssa aloitettiin myös agilityn alkeet joissa se osoitti suurta lahjakkuutta 🙂
Loppuvuodesta 2011 päädyimme siihen, että Turo muuttaisi kotia. Uusi koti löytyi pienen kokeiluajan jälkeen ihanan tätini perheestä Turusta. Turo on nyt päässyt perheen ainoaksi koiraksi ja sitä pidetään kuin kukkaa kämmenellä ihan kirjaimellisestikin. Turo nauttii elämästään täysin siemauksin ja sitä rakastetaan yli kaiken 🙂 Kiitos vielä kerran Taina, olet kultainen!
Turo välipalalla Tainan luona maaliskuussa 2012:
Syntynyt 26.7.2008
Isä: FIN MVA Tarumetsän Sydänyön Ritari ”Nälkä”
Emä: RUS MVA RUS JMVA Mirondan Carissima ”Sima”
Sökövintin JX-Boynty ja Never Never Land Q'Killer Mini 
Vastaa